Odottavan aika on lyhyt

Oliivipurkki voi odottaa jääkaapissa vanhentuneena kaksi kuukautta.

Polkupyörä voi odottaa pihalla rengas tyhjänä yli vuoden.

Mutta minä en voi odottaa seitsemää minuuttia tarkistamatta,
josko sinulta olisi tullut huomaamattani viesti.

Ohje onnelliseen elämään (Kalliossa)

Tapasin Karhupuistossa vanhan miehen.
Sillä oli parran sänki leuassaan
ja kuivunutta verta otsassa.
Siitä huolimatta (tai juuri siksi)
se oli oikein iloinen veikko.

Sanoi ettei ole koskaan koskenut pulloon
ja sitten se nauroi ja polki jalalla maata.
Käski minunkin lopettaa ryyppäämisen.
Esitin itseäni yksinkertaisempaa
ja tulimme hyvin juttuun.

Mies tiesi monta asiaa minusta:
tiesi että olen hyvä ihminen
tiesi että elän hyvän elämän.
Itse se ei ollut saanut
joulukorttia lapsiltaan.
Sitten se nauroi ja polki jalalla maata
(vaikka nyt ei yhtä hilpeästi).

Erotessamme mies huusi perääni:
”Älä oksenna aurinkoon!”
En osannut vastata yhtä viisaasti.
Tarkoitti varmaan iloisessa mielessään
ettei saa maallisella kuonalla
peittää universaalia valoa.
Ettei saa pienet murheet kätkeä
elämämme suuria iloja.
(Tai sitten tahtoi varoittaa
oksentamasta selällään maaten
katse kohti taivasta ja aurinkoa
ettei tukehdu vatsahappoihin.)

Runohaaste 95

Runotorstain 95. haaste on kuvahaaste.
http://www.sxc.hu/photo/1019262

kohottaa kädet korkealle
kurkottaa aurinkoon asti
nousta keveänä taivaalle
unohtaa maallinen lasti

lasinsiruja

varpaiden

välissä
kipu

vatsan

vasemmalla

puolella
palovamma

molemmissa

ranteissa
ja

oksennusta

kielen

alla

tahdon kohottaa kädet korkealle
kurkottaa aurinkoon asti
polttaa pois yön ikuisen
herätä aamuun valoisasti